Meidän vauva

perjantai 28. syyskuuta 2018

Synnytyksestä on aikaa jo kolme viikkoa ja tuntuu, että aika juoksee ihan jossain kaukana meidän edellä. Vastahan me olimme synnärillä ja vauva on pian jo kuukauden ikäinen. Teholla vietetyt ensimmäiset päivät tekivät ison loven meidän ensihetkiin vauvan kanssa ja oikeastaan vasta nyt vauva alkaa tuntumaan omalta, siltä, että aivan kun hän olisi aina ollutkin kanssamme. Vauva on hereillä jo yhä pidempiä aikoja ja hänen persoonansa alkaa hiljalleen tulla esiin. Päivärytmikin alkaa myös hiljalleen muodostumaan 

P

Arki on melko leppoisaa ja vauva on masu täynnä todella rauhallinen. Hereillä ollessaan hän vaan ihmettelee maailmaa suurilla kauniilla silmillään, eikä turhia kiukuttele. Hetken päästä sitten taas syödään ja vaivutaan uneen. Tämäkin pienokainen kärsii hieman masuvaivoista, joten todennäköisesti vyöhyketerapiaa joudutaan hänenkin kohdallaan kokeilemaan. Tällä hetkellä vauva on hereillä eniten iltaisin, mutta yöunille käydään yleensä viimeistään kello 22. Päivällä hän nukkuu mielellään pitkiäkin aikoja, tietenkin välillä tankaten. Hän nukahtaa todella hyvin vaunuihin ja mielellään myös turvakaukaloon, joten ainakin toistaiseksi hänen kanssaan liikkuminen on todella helppoa ja mukavaa. 

Tällä hetkellä mennään täysimetyksellä, joka sekin nyt viimein lähti kunnolla käyntiin. Nyt ollaan vihdoinkin saavutettu jo syntymäpaino. Teholla ollessaan vauva tottui syömään myös pullosta ja sen ansiosta minullakin on mahdollista viettää hetkiä ihan omaa aikaa, joka myös auttaa jaksamaan arjen keskellä. Vauva oppi sairaalassa myös tutille, mutta olemme hiljalleen yrittäneet sen käyttöä vähentää.  Hänen sisaruksensa vaan tuntuvat melko innokkaasti työntävän tuttia suuhun heti, kun neiti pikkuisenkin ärähtää. Tuntuu hassulta, että hän syö tuttia, kun hänen kaksi muuta sisarustaan eivät tutitelleet oikeastaan ollenkaan. 



Lapset ovat ottaneet vauvan ihanasti siipiensä suojaan ja hoivaavat häntä aivan koko ajan. Nyt ehkä jo hieman vähemmän kuin alkuun, mutta sisko ei kuitenkaan välty päivittäisiltä pusuilta, haleilta ja sylittelyiltä.  Koemme, että meidän aika vauvojen teho-osastolla lähensi meidän perhettä entisestään ja olemme nyt tiiviimpi tiimi keskenämme. Osataan myös nauttia elämästä ihan eri tavalla kuin aiemmin ja juurikin niistä pienistä yhteisistä hetkistä ja asioista! Isommista lapsista on kyllä ollut valtavan suuri apu arjessa, en olisi edes uskonut, että meillä voi mennä näinkin hyvin. Tottakai lasten uhmaiät nostavat erilailla päätään, mutta kunhan vaan itse pysyy rauhallisena niin se riittää jo tosi pitkälle. Osapäivähoito noille kahdelle alle kouluikäiselle on ollut aivan huippu juttu ja he menevät sinne aina mielellään. Päivähoito helpottaa todella paljon meidän arkea ja siellä lapset saavat ikäistänsä leikkiseuraa, jota oli todella hankala järjestää esimerkiksi kesän aikana. 



Tällä viikolla varasimme neidin ikioman juhlapäivän ja pian juhlitaankin jo ristiäisiä! Vauvan nimi on nyt lopullisesti päätetty, ainakin muutama koriste on jo tilattu hänen nimellään. Melkoinen järjesteleminen noissa ristiäisissä onkin!

Jos tulee mieleen postaustoiveita niin niitä saa vapaasti heittää!
Vauvan yöunista, vaatteista, palautumisestani, arjesta ja muutamasta muutamasta aiheesta tulikin jo instagramin puolella postaustoiveita.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

4 kommenttia

  1. Miksi pidät tuttia pahana? Oma vauvani oli aikoinaan vauvateholla ja minusta oli hyvä asia että vauvani sai tutin lohdukkeeksi mm verinäytteiden ottoon ja toimenpiteitä varten. Itse olin alkuun eri osastolla ja senkin vuoksi oli hyvä että vauvalla oli tutti jota sai imeä ja tyydyttää imuhaluja kun en voinut rintaa olla antamassa. Lisäksi vauvani ollessa kipeä ei häntä kärsinyt syliin ottaa niin hän rauhoittui onneksi tuttiin. Kotonakin tutista ollut paljon hyötyä automatkoilla ja vaunuissa ollessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kaksi aiempaa eivät syöneet tuttia ja kun sitä ei tarvittu, niin en koe sitä kovin tarpeellisena. Mulla on vähän erilainen kokemus siitä tutin tarpeellisuudesta siellä teholla ollessa. Mutta kaiken kaikkiaan tuosta tutista on ollut myös hyötyäkin. Esim. puheen kehityksen kannalta pyrimme luopumaan tutista jo reilusti alle vuoden ikäisenä

      Poista
  2. Miksi muut lapset ovat päiväkodissa jos itse olet kotona? Tuntuu kurjalta että kaikki lapset eivät saa olla äidin kanssa kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He ovat jo niin isoja 4v ja 5v, että ryhmätoiminnan treenaaminen tekee hyvää. 5v:llä alkoi viskari, jonka takia päätös tehtiin. He olivat päivähoidossa jo ennen vauvan syntymää niin olisi ollut kurjaa katkaista yhteys kavereihin, kun leikkitreffit eivät tuosta noin vaan onnistu. Lapset ovat hoidossa vaan 2,5pv viikossa, joka on tosi hyvä ratkaisu meille. Lapset tykkäävät ja näin myös minulla on mahdollisuus hengähtää. :)

      Eli saavat kyllä olla minunkin kanssa suurimman osan viikosta, eikä ole kenestäkään yhtään kurjaa :)

      Poista

Kiitos viestistäsi <3

Latest Instagrams

© MUSTAVALKOISTA. Design by FCD.