SYNNYTYSKERTOMUS no.4

torstai 27. syyskuuta 2018


Terkut täältä vaaleanpunaisesta vauvakuplasta! Nyt tuli viimein se oikea tai pikemminkin sopiva sauma katkaista hiljaisuus täällä blogin puolella. Kiitos kaikista ihanista onnitteluista, joita olemme saaneet eri kanavien kautta. Vauva on aivan ihana ja hän on vienyt sydämemme aivan täysin! Instagramissa teettämäni kyselyn perusteella synnytyskertomus oli toivotumpi kuin postaus meidän vauva-arjesta, joten tässä se nyt tulee. Kannattaa muuten seurata instagram -tiliäni @emmidaily, koska se päivittyy ahkerammin kuulumisilla kuin tämä blogi.

Meidän perheen pienen tytön synnytys oli kokemuksena aivan erilainen kuin aiemmat synnytykseni, koska se käynnistettiin melko yllättäen raskausviikolla 40+5. Menin perjantaina 7.9.2018 sairaalaan mahdollisen lapsiveden tihkumisen takia. Kätilö otti testin, joka osoittautui negatiiviseksi ja sisätutkimuksen perusteella tilanne oli kohtalaisen epäkypsä, mutta vauvan todettiin kuitenkin olevan "tuloillaan". Tässä vaiheessa kohdunkaulaa oli jäljellä 1,5cm ja olin auki noin 3cm. Kerroin olevani todella stressaantunut johtuen lastenhoito-ongelmista (olen aiemminkin kertonut kuinka pelkäsin, ettei puolisoni ehdi mukaan synnytykseen). Tilanteesta konsultoitiin lääkäriä ja sain mahdollisuuden jäädä synnytyksen käynnistämiseen kalvojen puhkaisulla. Olin tästä tietenkin heti aivan innoissani ja pääsin synnytyssaliin aiemmasta synnytyksestä tutun ihanan kätilön kanssa. Oli onni, että saimme lapset nopeasti isovanhemmille hoitoon ja puolisoni saapuikin paikalle nopeasti ilmoitukseni jälkeen.

Tässä vaiheessa tuli jo muutamia tuntuvia supistuksia ja hetken käyrillä olon jälkeen lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot. Samalla lapsivettä todettiin olevan todella vähän, eli lapsiveden tihkuminen on voinut olla mahdollista. Melko välittömästi kalvojen puhkaisun jälkeen aloin tuntemaan kunnollisia todella kivuliaita synnytyssupistuksia, joihin sain kipua lieventämään tensin sekä lämpöpusseja. Kipu kuitenkin yltyi yltymistään ja tens tuntui jopa inhottavalta  (Luulen, että aloin säätää sitä liian kovalle). Pyysin saada lisää helpotusta kipuihin ja sain PCB-puudutteen, joka vei kivut hetkeksi aivan välittömästi pois. Halusin viimeiseen asti välttää epiduraalin, joka on oikeasti ollut suuri helpotus aiemmissa synnytyksissäni, mutta se on ollut hankala ponnistusvaiheessa. PCB-puudute tehosi ehkä vain noin puoli tuntia täydellisesti, jonka jälkeen se alkoi hiipumaan pois. Päätin kuitenkin sinnitellä epäkypsän tilanteen takia mahdollisimman pitkään, ettei epiduraalia tarvitsisi laittaa. Kello läheni puoli kolmea ja tässä vaiheessa vaihtui myös kätilö. Kipujen yltyessä soitin kätilön paikalle ja tässä vaiheessa tilanne oli edennyt niin, että olin jo 5 cm auki ja epiduraalia ei enää kannattanut laittaa vaan vaihtoehtona oli spinaali. Sen aikaa, kun odottelin anestesialääkäriä pompin pallolla ja tunsin kuinka vauva alkaa yhä enemmän laskeutumaan. Selkääni alettiin pesemään spinaalia varten ja juuri kun anestesialääkäri saapui huoneeseen minua alkoikin ponnistuttamaan! Menin hieman paniikkiin koska kipu oli aivan kamala ja tuntui ihan oikeasti siltä että kuolen. Kätilökään ei oikein uskonut, että tilanne etenisi näin nopeasti.


Vauva syntyi todella nopeasti kahdessa minuutissa hetki ennen kuin kello löi kolme.  Tutussa ja turvallisessa puoli-istuvassa asennossa. Spinaali jäi siis laittamatta ja ihan hyvä niin. Olo oli niiiiiiiiin mieletön sen jälkeen, kun kaikki kivut lähtivät oikeastaan samoin tein, kun sain vauvan syliini. Synnytyksen kesto oli kokonaisuudessaan 4 tuntia 9 minuuttia eli aika nopea, vaikka kyseessä oli käynnistys! Edes oksitosiinia ei tarvittu vaan kaikki supistukset tulivat ”luonnollisesti”. Vauva oli kooltaan 3590g ja pituutta 49,5 cm. Ei siis mikään jättiläinen, vaikka sitä kovasti pelkäsinkin! Yhtään tikkiä tai repeämää ei tullut, joka sekin on vaikuttanut positiivisesti tähän nopeahkoon palautumiseeni omalla tavallaan. Vauvamme on ihana, täydellinen, pieni tyttö. 

Käynnistys oli kokemuksena hyvä, mutta itse synnytyksen loppumetreillä tapahtui ikäviä asioita, joista mahdollisesti kirjoitan täällä vielä joku päivä. Meidän ensipäivät kuluivat vauvateholla ja kotiin päästiin 5vrk päästä synnytyksestä. Toiveissani oli kokea synnytys mahdollisimman luonnonmukaisesti ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, ettei kunnollista kivunlievitystä ehditty laittamaan, vaan vauva tulikin maailmaan todella nopeasti! Täysin luomusynnytys ei kuitenkaan ollut, mutta itse koin sen lähes sellaisena, koska ponnistusvaiheessa ei ollut enää tehoja yhtään mistään. Kokemuksena synnytys oli aivan toista luokkaa kuin aiemmin, mutta ainakaan minun tapauksessani se käynnistys ei ollut huono vaihtoehto vaan pikemminkin tosi hyvä. Ainut asia joka vei synnytyksessä fiilistä tilanteesta oli viime hetkellä vaihtunut kätilö. Kaikesta siitä kivusta ja tuskasta kuitenkin tuli selvittyä ja me kaikki voimme tänä päivänä oikein hyvin. 


Palaan toisessa postauksessa lisää näihin ensifiiliksiin neljän lapsen äitinä! Nyt kiiruhdan päiväunille tuon ihanan pikkuneidin viereen.

Mukavaa torstaita kaikille!

9 kommenttia

  1. Eihän tuo luomusynnytystä ole nähnytkään :D käynnistetty ja monta eri lääkkeellistä kivunlievityskeinoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tulit sen tänne kertomaan? Luitkohan oikein, eihän siinä ollut lääkkeellisiä kuin tuo PCB-puudute :D

      Poista
    2. "Täysin luomusynnytys ei kuitenkaan ollut, mutta itse koin sen lähes sellaisena, koska ponnistusvaiheessa ei ollut enää tehoja yhtään mistään. " Luetun ymmärtäminen, ei tässä väitettykään luonnolliseksi.

      Ihana vauva ja ihana Emmi ❤️ Onnea teidän perheelle 💕

      Poista

Kiitos viestistäsi <3

Latest Instagrams

© MUSTAVALKOISTA. Design by FCD.