Yksinäisyydestä

keskiviikko 7. marraskuuta 2018


Yksinäisyys on aihe, josta mielestäni ei puhuta tarpeeksi. Olen itse kokenut yksinäisyyttä elämäni aikana ja se yksinäisyys on jälleen noussut esiin elämässäni. Heille, joille yksinäisyys ei ole tuttua saattaa aihe helposti jäädä etäiseksi ja siitä puhuminen on siksi hankalaa tai monesti jopa epämiellyttävää. Taas he, kuten minäkin eivät oikein osaa tai halua puhua siitä.

Kun sain esikoiseni 19-vuotiaana oli selvää, että tulen olemaan paljon yksin. Jäin lapselleni yksinhuoltajaksi ja silloin kukaan ystävistäni ei ollut perheellinen eikä lasten hankkiminen ollut millään tavalla ajankohtaista. Aluksi vauva oli ihana juttu, mutta hiljalleen minua ei enää kutsuttu mukaan oikeastaan mihinkään ja vuosi vuodelta yhteydenpito tiettyihin ystäviin on vähentynyt. Ajatellaan, etten kuitenkaan pääse ja nyt se on vain korostunut, kun meillä on jo neljä lasta. Haluan edelleen elää elämää myös kodin seinien ulkopuolella, nähdä ystäviä ja harrastaa, johon on edelleenkin mahdollisuus, kiitos tukiverkoston ja ihanan aviomiehen! En ole unohtanut enkä aio unohtaa itseäni!


Olen viime aikoina törmännyt liian usein siihen oletukseen, että isossa perheessä on koko ajan hirveä hulina, eivätkä vanhemmat saisi nukkua tai viettää omaa aikaa ollenkaan. Toivon, että nyt kun luet tätä, niin muutat mielesi. EI, SE EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE SITÄ! Tai voi olla, mutta niin se ei ole meillä. Mun elämä on aivan samanlaista kuin ennenkin, eikä mikään ole muuttunut. En tosin ole koskaan ollut mikään bilehile vaan nautin siitä rauhallisesta perhe-elämästä. Meillä nukutaan pääosin todella hyvin, joka on asia josta olemme todella kiitollisia. Vauva on luonteeltaan rauhallinen ja hänen kanssaan on mahdollista liikkua missä vaan. Imetys tietenkin sitoo jonkin verran, mutta vauva syö mielellään pumpattua maitoa pullostakin. Toki kaikilla aikuisilla ja myös lapsillakin on huonoja hetkiä ja päiviä, mutta itse koen, että meillä menee todella mukavasti! Meininki on pääosin leppoisaa ja mukavaa. Voisin jopa sanoa, että yhden lapsen kanssa elämä oli hankalampaa kuin nyt, kun lapsia on neljä. Nautin tästä arjesta ja elämästä juuri nyt, mutta koska suurimmalla osalla ystävistäni on aivan erilainen elämäntilanne kuin minulla, niin tietynlainen yksinäisyys on puskenut taas esiin. On täytynyt uudelleen aktivoitua ja lähteä etsimään uusia tuttavuuksia, joka on mielenkiintoista, mutta taas tavallaan todella kuluttavaa. Onneksi on sosiaalinen media, facebook ja instagram, joiden kautta on mahdollista verkostoitua ja kenties myös löytää uusia ihania tuttavuuksia. Ainakin luotto siihen on kova!

Blogini on myös ollut kuluneen vuoden aikana yksinäinen ja nyt siihen tulee pientä muutosta. Ympyrä sulkeutuu, kun palaan tavallaan alkujuurille siihen yhteisöön, josta kaikki aikoinaan lähtikin. Blogini on tästä päivästä lähtien osa Lifie -yhteisöä, jonka kautta minun on mahdollista saada mm. kaivattua teknistä tukea ja kehittyä taas hieman eteenpäin tässä työssä.

Kuvat ovat instagram -tililtäni @emmidaily napattuja satunnaisia otoksia. Tervetuloa seurailemaan sinnekin! 

Oletko sinä kokenut aikuisiällä yksinäisyyttä jossain muodossa?

Mukavaa päivää kaikille !

10 kommenttia

  1. Olen ollut jo pitkään yksinäinen. Ensimmäisen lapsen tultua kutsut alkoivat vähentyä ja näin vain sosiaalisenmedian kuvista, että jossain oli taas juhlat. Lopulta en edes tiennyt, milloin ystävät ovat kaupungissa, että heitä voisi tavata. Viime syksynä tästä tuli paha mieli, kun ystävä oli muuttanut toiseen kaupunkiin uuden miehen luo, enkä tiennyt tästä mitään ennen kuin kysyin, mitä kuuluu. Toista lasta ei kovin moni ystävä ole nähnytkään enkä paljoa näe ketään muitakaan perheen lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä kurjalta :( Ja sama täällä, harva on tullut katsomaan lapsia :/ tai edes moikkaamaan.

      Poista
  2. Ihana Emmi <3 Olenhan minä ollut. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mutta elämä on, se muuttaa ihmistä ja ajatuksia, niin tottakai myös ystävyyssuhteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. :/ välillä se yksinäisyys puskee vaan enemmän pintaan ja tänään oli se päivä :/

      Poista
  3. Tämä kirjoitus kosketti mua. Oon viime aikoina pohtinut samoja asioita. Kun tulin raskaaksi, jäin aika yksin, koska kaverit oli sinkkuja eikä lapsia. Kun lapsi syntyi olin ja olen edelleen aika paljon vaan minä ja tyttö. Toki on ihana ja aivan mahtava aviomies mutta on päivät töissä jolloin olen tytön kanssa suurimmaksi osaksi kaksin. Kiitos tästä kirjoituksesta, ehkä mäkin uskallan kirjoittaa aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kirjoita ihmeessä. Itseänikin helpotti, kun sai vertaistukea. Kiitos sinulle! Käytännössä en ole koskaan yksin, mutta toisinaan taas tuntuu yksinäiseltä. :/

      Poista
  4. Niin tuttuja fiiliksiä, tosi hyvin kirjoitettu Emmi!<3 on hassua ajatella miten yksinäinen sitä välillä on vaikken minäkään koskaan oikeasti ole yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. <3 välillä on kiva yrittää pukea sanoiksi fiiliksiä. Mukavaa saada vertaistukea, kiitos <3

      Poista
  5. Moikka!

    Ja kiitos tästä kirjoituksesta. Olen ollut välillä yksinäinen ja myös nytkin välillä. Meidän perheeseen kuuluu itseni lisäksi 4 vuotias poika, 3 vuotias tyttö ja 6 kk tyttövauva. Joten ne vanhat ystävät on jäänyt ja muutama hyvä asuu Helsingissä joten heidän näkeminen onnistuu harvemmin. Mutta perhettä ja sukua asuu lähellä joten tukiverkkoa löytyy. Ihanaa joulun odotusta koko teidän perheelle ��.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kans moni asuu kauempana ja toisten kanssa on vaan sitten hiipunut, joka on ikävää :/ onneksi on perhe niin ei ole ainakaan koskaan täysin yksin

      Poista

Kiitos viestistäsi <3

Latest Instagrams

© MUSTAVALKOISTA. Design by FCD.