Yhdessä vai erikseen?

August 31, 2019

Niin ihanan ihana ja samalla myös aavistuksen rankka vauvavuosi on tulossa pian päätökseen. Vuosi sisälsi paljon erilaisia vaiheita - paljon iloa, mutta myös surua. Onneksi iloa on ollut enemmän ja on ollut aivan upeaa seurata tuon pienen ihmisen kasvua ja kehitystä. Olen viime aikoina lukenut monen monta päivitystä eri kanavista siitä, kuinka vauvavuoden päätteeksi monessa perheessä vanhemmat ovat päätyneet eroon tai eroa ollaan jo pidemmän aikaa vakavasti harkittu. Tuntuu, että on yhä yleisempää erota vauvavuoden aikana, mutta miksi? Mikä ajaa ihmiset eron partaalle? Väsymys? Riittämättömyyden tunne? Tukiverkoston puute?

Itse neljän lapsen äitinä tiedän varsin hyvin minkälaisia vaiheita vauvavuosi voi pitää sisällään. Meilläkin on koettu koliikkia, unettomia öitä, sairastelua sairastelun perään.. Jo pelkästään jatkuva unettomuuskierre voi muuttaa elämän selviytymistaisteluksi. Jatkuvat rikkinäiset yöt tekevät päivistä tuskallisen sumuisia, joka ainakin itselleni se aiheutti asioiden unohtelua. Olen mm. mennyt vääränä päivänä neuvolaan ja unohtanut monen monta tapaamista ja sovittua asiaa. Ajoittaisesta todella raskaasta väsymyksestä huolimatta olemme päässeet tämän vauvan kanssa melko helpolla, vaikka kenenkään perheen tilannetta ei voi verrata toiseen, koska jokaista perhettä kuormittaa erilaiset asiat. Olemme onneksi aina pystyneet selvittämään erimielisyydet ja annettu toisillemme tilaa ja mahdollisuus levätä, vaikka pitkään kestäneen väsymyksen keskellä usein huomaa, ettei enää jaksa ajatella kuin vaan lapsia, itseään ja omaa selvitymistä. 


Otsikosta voisi päätellä, että olisimme eroa harkinneet, mutta todellisuudessa se ei ole käynyt meidän melkein 11 vuoden yhdessäolon aikana kovinkaan montaa kertaa mielessä. Meidän parisuhteen aikana perheessämme on ollut aina lapsia ja nyt heitä on alkutilanteeseen tullut kolme lisää. Meillä on siis yhteensä VIISI lasta. Emme ole koskaan eläneet yhdessä ilman lapsia, joten ajatus siitä, että joskus olisimme aivan kahdestaan on ehkä hieman pelottava, mutta toisaalta todella kiehtova ajatus. Osaisiko sitä sitten olla kaksin? Useat pariskunnat elävät ensin kahdestaan vuosia ja sitten vasta alkavat haaveilemaan lapsista. Me ollaan tässäkin asiassa edetty aivan "väärässä järjestyksessä". Vaikka monen mielestä järjestys on väärä, niin silti se on ollut meille se juuri oikea.

Mutta se, mitä meidän parisuhteelle kuuluu on tietenkin meidän oma asia, mutta nyt voin kertoa, että meille kuuluu todella hyvää. Oikeastaan parempaa kuin aikoihin. Pääsimme tänään pitkästä aikaa treffeille, kun ihana ystäväni ehdotti, että hän voisi ottaa lapset muutamaksi tunniksi hoitoon. Olen tästä niin kiitollinen, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Me molemmat olemme. Olen kiitollinen siitä, että tämä ihana ihminen on osa meidän elämää ja siitä, että me saatiin pieni hengähdyshetki kiireisen arjen keskelle. Kiitos! Meillä on siis todella harvoin mahdollisuus irtaantua lapsista ja lähteä viettämään laatuaikaa kahdestaan ja silloin kun päästään niin se on joka kerta niin ihanaa, kun saamme vaan keskittyä hetkeksi toisiimme ilman, että joku roikkuu lahkeessa. 

Meille toisen huomioiminen arjessa on päivittäistä ja se tulee onneksi ihan luonnostaan. Se, että huomioi toista vaikka leipäpalasella iltaisin tai lataa aamulla kahvinkeittimen valmiiksi tuntuu joka kerta yhtä ihanalta ja tärkeältä. Jokainen kosketuskin on tärkeää. Kyllä mekin  toisinaan kinastellaan, mutta se vaan kuuluu joskus elämään. En ainakaan toistaiseksi ole tavannut yhtään pariskuntaa, jotka eivät olisi koskaan riidelleet keskenään. Löytyykö sellaisia? 

Yhdessä siis jatkamme edelleen ja toivottavasti vielä silloinkin, kun lapset ovat aikuisia.  Lapset ja vauvavuodet ovat vaan vahvistaneet meidän suhdetta, emmekä edes osaa vielä kuvitella arkea ilman heitä tai elämää ilman meitä. Me ollaan ME ja meidän tiimi on paras. Perhe on 

No comments:

Post a Comment

Kiitos viestistäsi <3

CopyRight © 2019 EMMI / MUSTAVALKOISTA